Kaverit halusivat taas jutella Työelämäppaasta. Vieressä istuva kaveri nosti keskusteluun sanan Dharma. Se on ikäänkuin ”tehdasasetus”, jolla tulemme tähän maailmaan. Oman ydinluonteen mukainen työelämä on taivaallista ja tekee tekijälleen hyvää. Sen vastainen meininki vie ennenaikaiseen hautaan, vaikka siitä saisi yhteiskunnallista arvovaltaa. Tämä vierustoveri kokee, että hän on luonnostaan hyvin tarkka ja järjestelmällinen – joten hän on toteuttanut luontoaan esimerkiksi tarjoilijana, yrittäjänä ja siivoojana. Hän sanoo, että on hyvä harrastaa myös asioita, joista tienaa: hän käyttää rahaa joogaan ja treenaamiseen, ja harrastaa sitten myös tarjoilua tai siivoilua – tietenkin seurassa ja mestoilla, joita arvostaa erityisesti.
Oman ”tehdasasetuksen” seuraaminen suojelee paljolta pahalta elämän varrella.
Kutsumus
Bhagavad Gitassa korostetaan, että on parempi tehdä omaa (vaikkapa vaatimattomampaa) dharmaa, kuin yrittää toisen roolia. Raamattu opettaa, ettei pidä kadehtia toisen asemaa. Pienenä en ihan ymmärtänyt tätä: totta kai minua harmittaa, jos toinen saa leikkiä ulkona ja minun pitää tehdä sisätöitä. Nykyään ymmärrän sen täysin: en harmittele, jos joudun treenaamaan tennistä toista enemmän – päinvastoin, voin jopa maksaa omia vuorojani, koska tennikseksi kutsuttu ”työ” tekee minulle monin tavoin hyvää.
Kadehtiminen, osattomuuden tunne ja valittaminen on mahdollista vain, jos toimii työelämässä omaa blueprinttiaan vastaan. Samoin huoli lopputulemista häviää, kun loistaa elementissään ja viihtyy flowssaan. Saan tänäänkin hypätä pelaamaan rakastamaani peliä, ja sitten katsotaan mielenkiinnolla, miten käy.
Priorisointi
Jos priorisoin pelkällä mielellä, saattaa listaan tulla jotain tämän kaltaista:
1. Enemmän rahaa
2. Parempaa focusta
3. Enemmän aikaa itselle ja läheisille
Lista ei kuitenkaan inspiroi ihan niin paljoa, että jaksaisin aina vastustaa kaikkia muita kiusauksia ja hiljentää häiriötekijät ja pakottaa itseni keskittymään vailla sisäsyntyistä liekkiä.
Kun priorisoin sydämellä ja rakkaudella, saattaa lista olla enemmän tämän suuntainen:
1. Saada auttaa ihmisiä, olla hyödyksi ja iloksi niin että sitten saan siitä myös konkreettisesti tuntuvaa sydämellistä kiitosta ja kannustusta
2. Kokea yhteyttä kaikkien ja kaiken kanssa, mihin työni vaikuttaa
3. Antaa parhaita lahjojani maailman parhaaksi
4. Olla osa suurta rakkausperhettä; nauttia ja iloita ja rakastaa kaikkia ja kaikkea ympärilläni
Warren Buffett on sanonut menestyksensä salaisuudeksi, että hän tanssii aamulla töihin, koska pääsee taas loistamaan elementissään.
Kirjoitin viime kuussa edistyspäiväkirjaani samansuuntaisesti:
IHAN Parasta, kuten äsken ***** kaa puhelussa:
- Paineen tunne mennyt tosi pieneksi (push)
- Pull-inspiraatio noussut isoksi
”On vaan hullun siistii tehä äijäporukalla cooleja juttuja överi hyvin” – kuin LuontoLife (nykyinen FourSigmatic) tilinpäätöksiään joskus vuonna 2012
- Ei, en ees yritä rahastaa tällä – vaikka tiimi tekee ehkä senkin tasokkaasti
- En ees tarvii tästä mitään – mut tää on huippuu tehä huipusti huippujen kaa
- Oon niin luksus asemassa, että pystyn tekeen tän tosi hyvin, ja jopa ilman rahan takii laimennusta
- Ehkä mun ekosysteemi löytää tätäkin kautta taas yhden uuden ”Oloni-Monan” lisää tuomaan valtavaa valuee kaikille
Mahtava motiivi päivittäiseen optimointiin tulee tästä, kun elän jo unelmaani, eli saan tehä tänäänkin huippujuttuja huipputyyppien kanssa huippumestoilla
JA on siistii, kun tunnen olevani jo niin arvostettu, ettei oo enää painetta väkinäiseen tai epäinspiroivaan ylisuoriutumiseen. Pystyn helposti sanoon, mitä arvioin mihinkin menevän aikaa. Mun frendit ostaa jo mun realiteetin; ei tarvii myydä niille ylikuormitusversiota
”Haluun vetää tänään hyvin, koska on niin siistii tehä tätä(kin) huippujuttuu ihanien frendien kaa”. Se on unelman elämistä samalla, kun sitä rakennetaan.
